Yrityskauppablogi: Yrityksen kasvu exittien viitoittamaa polkua

Julkisuudessa puhutaan paljon exitistä. Yrityksen rakentamisesta myyntikuntoon, suuresta kaupasta ja hetkestä, jolloin kaikki kova työ palkitaan. Ajatus on houkutteleva – ehkä sillä ajatuksella, että sillä turvaa koko loppuelämänsä. Mutta todellisuus ei aina kulje käsikirjoituksen mukaan.

Luin hiljattain poikkeuksellisen rehellisen kertomuksen yrittäjästä, joka kertoi omasta matkastaan. Tarina ei ollut sankaritarina eikä myöskään katkeran ihmisen purkaus. Se oli avoin kuvaus yrittäjyyden kahdesta puolesta – siitä, miten välillä kaikki sujuu ja kasvaa, ja miten joskus hetkessä voi menettää lähes kaiken. Realistinen tarina.

Tarina alkoi konkurssista

Tarina alkoi aiemmin tapahtuneesta konkurssista, joka vei kaiken. Se luonnollisesti oli yrittäjälle kova paikka, joka vei terveyden perheen ja rahat, mutta siitä huolimatta sitkeä yrittäjä onnistui rakentamaan uuden alun. Aloittamaan alusta.

Uusi yritys lähti kasvamaan, lopulta vanhat velat saatiin maksettua ja elämä alkoi vähitellen tasaantua. Pitkien ja raskaiden vuosien jälkeen työmäärä alkoi taas hieman helpottamaan, palkka oli hyvä ja kymmenen lähes lomatonta vuotta vaihtui siihen, että välillä pystyi jopa hengähtämään. Yritys kasvoi. Rahavirrat kasvoivat ja taustalla kulki yksi ajatus, haave, joka on monelle yrittäjälle tuttu: exit.

Samaan aikaan myös elämä yrityksen ulkopuolella näytti hyvältä. Yrittäjä tapasi uuden puolison ja he ostivat yhdessä unelmien kodin. Paikkaa alettiin remontoida loppuelämän paratiisiksi.

Mutta samaan aikaan elämä alkoi kiristyä. Vanha asunto ei mennytkään kaupaksi. Yrittäjä jäi kahden asunnon loukkuun juuri samaan aikaan, kun asuntomarkkina alkoi hidastua ja hinnat laskea. Kolmen vuoden myyntiajan jälkeen asunto lopulta meni kaupaksi – merkittävästi arvioitua halvemmalla.

Siinä vaiheessa vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut. Yritys oli menossa nurin. Terveys oli romahtanut – sekä fyysinen että henkinen. Avioliitto oli taas hajoamassa. Uudessakin kodissa velkaa oli enemmän kuin mitä siitä myydessä saisi.

Olisi helppoa selittää tapahtunut ulkoisilla tekijöillä – sodalla, markkinatilanteella tai epäonnisella asuntokaupalla. Mutta kirjoittaja itse totesi rehellisesti, ettei se ollut koko totuus. Todellinen syy oli uupumus.

Hän oli ollut loppuun palanut jo pitkään, mutta ei ollut myöntänyt sitä edes itselleen. Kun remontti ja pihatyöt tulivat elämään, ne tarjosivat keinon siirtää huomio pois yrityksestä. Samalla yrityksen operatiivinen vastuu, ehkä hieman sinisilmäisestikin, siirtyi palkatulle johdolle. Jälkikäteen ajateltuna ohjaksista olisi pitänyt pitää kiinni vielä tiukemmin. Aika ei ollut vielä kypsä vetäytymiselle. Kun hän myöhemmin pysähtyi laskemaan työmääräänsä, todellisuus oli karu. Taakka oli yksinkertaisesti liikaa yhdelle ihmiselle.

Exit -unelma oli muuttunut ansaksi. Ajatus siitä, että kun vielä kasvattaa firmaa joskus tulevaisuudessa pääsee lepäämään ja nauttimaan tekemistään uhrauksista, sai jatkamaan yhä pidempään, yli omien rajojen. Ja juuri se esti pääsemästä koskaan siihen pisteeseen.

Exit yrityksestä ei lähtökohtaisesti tarkoita hetkeä, jossa yrittäjä turvaa loppuelämänsä

Työskentelen itse yritysvälittäjänä, ja kohtaan työssäni jatkuvasti yrittäjiä, jotka pohtivat yrityksensä myyntiä. Siksi ajattelen exitistä hieman eri tavalla kuin usein julkisessa keskustelussa esitetään. Minulle exit ei lähtökohtaisesti tarkoita hetkeä, jossa yrittäjä turvaa koko loppuelämänsä – vaikka joskus niinkin käy. Näen sen enemmän yrityksen luonnollisena kehitysvaiheena.

Yritysmaailmassakin on nimittäin hyvin erilaisia ihmisiä. Niitä, jotka ovat poikkeuksellisen hyviä keksimään uusia ideoita ja rakentamaan jotain tyhjästä. He ovat visionäärejä ja innovoijia. Heidän ideansa synnyttävät kokonaan uusia liiketoimintoja – mutta niiden kehittäminen seuraavaan vaiheeseen vaatii usein erilaista osaamista, joita ei usein innovoijilta löydy. Tällöin exit voi olla erittäin järkevä ratkaisu. Idea siirtyy seuraaville kehittäjille, joiden vahvuus taas on rakentaa siitä suurempi kokonaisuus.

Sanotaan vaikka että nämä ovat kasvattajia. Usein he eivät ole niitä, jotka innovoivat uusia yrityksiä, vaan he ovat niitä jotka ovat parhaimmillaan juuri kehittämisessä ja kasvattamisessa. He rakentavat yrityksistä entistä isompia.

Mutta, jossain vaiheessa kasvukin voi tulla vastaan tavalla, joka vaatii taas enemmän pääomaa, erilaista johtamista tai yksinkertaisesti enemmän jaksamista kuin yhdellä kasvattajalla on. Silloin seuraava exit, esimerkiksi pääomasijoittajalle voi olla oikea ratkaisu. Kun exitit tapahtuvat oikeissa kohdissa, kaikki voivat hyötyä. Kukin yrittäjä saa palkkion tekemästään työstä, yritys saa uusia resursseja ja seuraava omistaja pääsee kehittämään liiketoimintaa eteenpäin. Yritys kasvaa.

Suurin haaste on tunnistaa hetki, jolloin raja on saavutettu.

Milloin kannattaa vielä jatkaa? Milloin taas olisi viisaampaa päästää irti?
Yrittäjyys ei ole suora nousujohteinen tarina. Se on täynnä onnistumisia, virheitä, nousuja ja romahduksia. Siksi tällaiset rehelliset kertomukset ovat tärkeitä. Ne muistuttavat siitä, että yrittäjät eivät ole koneita vaan ihmisiä.

Alkuperäisen tarinan kirjoittaja, innoittajani, on noussut ennenkin vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta ja se on konkreettinen todiste siitä, että nousu on mahdollista myös jatkossa ja seuraava menestys odottaa jo vaikka nyt olisi vaikeaa.

1. Tarinan tärkein oivallus oli yksinkertainen: yrittäjän toivo on maltillisuudessa
2. Harva yritys kasvaa räjähdysmäisesti
3. Yrittäjyys on keino työllistyä ja ehkä jopa menestyä, mutta se ole pikamatka
4. Yritystä kannattaa rakentaa niin, että se yritys itse pärjää, kasvaa ja kehittyy

Yrityskauppablogin kirjoittajana: