Ajankohtaista

Marras-joulukuun vaihteessa pidetty yrityskaupan iltapäiväkiertue oli
ensimmäinen laatuaan Pohjanmaalla ja onnistui hyvin. Suomen Yrityskaupat
Oy:n ja Mandatum Life:n yhteistyössä järjestämät tilaisuudet saivat lähes 100 yrittäjää liikkeelle ja tarvetta tällaiselle kiertueelle tuntuu olevan
enemmänkin. Tarjolla oli hyödyllistä ja ajankohtaista asiaa mm. yrityskaupan
käytännön toteutusmalleista, arvonmäärityksestä, yrityskauppaa edistävistä
vakuutusratkaisuita, yrityskaupan verotuksesta sekä sijoitusratkaisuista.
Monet kuulijoista pitivätkin tilaisuutta erittäin sopivana myymisvaihetta
lähestyville yrittäjille. Selkeät ja ytimekkäät esitykset olivat
mielenkiintoisia ja tarjosivat tiivistetyn paketin yrityskauppaan
liittyvistä asioista. Eräs kuulijoista kommentoi päivän antia näin:

”Käteen jäi hyvä käsitys myynnin käytännöistä ja erikoispiirteistä, joita en
ole asiaa miettiessäni osannut arvata sekä päätös ryhtyä keräämään ja
laatimaan myynnissä hyödyllistä ja ostajaa palvelevaa aineistoa.”

Kiinnostavat aiheet herättivät ajatuksia kuulijakunnassa ja monista aiheista
haluttiin kuulla myös lisää. Suurta kiinnostusta ja suosiota kerännyt
yrityskaupan iltapäiväkiertue uusitaan näillä näkymin kevättalvella 2011.

Työ- ja elinkeinoministeriön ja ELY-keskuksen tiedote

Taantuma tuntui merkittävästi puutalojen ja rakennuspuusepäntuotteiden valmistuksen toimialalla. Liikevaihdon pudotus oli jopa 30 prosenttia ja nettoinvestoinnit laskivat vuonna 2009 kolmasosaan aiemmasta. Ala on kuitenkin toipumassa lamasta nopeasti ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Näin todetaan TEM Toimialapalvelun 11.11.2010 Helsingissä julkaisemassa puutalojen ja rakennuspuusepäntuotteiden valmistuksen toimialaraportissa.

Puutuotteilla on ympäristön ja ilmaston kannalta kilpailuetua verrattuna uusiutumattomia luonnonvaroja käyttäviin materiaaleihin. Näiden etujen hyödyntäminen edellyttää tuotekehityspanostuksia toimialan yrityksiltä. Rakennuspuusepäntuotteiden valmistajien kasvumahdollisuus on asiakkaiden ja kuluttajien tarpeita palvelevissa puutuotteissa ja niihin liittyvissä palveluissa.

Puutalojen valmistuksessa liikevaihto vuonna 2009 oli 585 miljoonaa euroa. Ala työllisti noin 4 000 ihmistä. Alan kannattavuus laski ja oli käyttökatteella mitattuna 5,2 %, omavaraisuusaste oli 21 %. Alan vienti on riippuvainen hirsitalojen viennistä. Potentiaalisin kasvualue on Venäjä ja perinteinen vientialue Keski-Eurooppa.

Muiden rakennuspuusepän tuotteiden valmistuksen liikevaihto vuonna 2009 oli 746 miljoonaa euroa. Ala työllisti noin 6 500 ihmistä. Alan kannattavuus laski ja oli käyttökatteella mitattuna 5,9 %. Omavaraisuusaste (mediaani) oli 34 %. Rakennuspuusepäntuotteiden valmistajien kasvumahdollisuus on asiakkaiden ja kuluttajien tarpeita palvelevissa puutuotteissa ja niihin liitettävissä palveluissa.

Muiden rakennuspuusepäntuotteiden bruttoarvo vuonna 2009 oli 1,4 miljardia euroa. Viennin osuus oli 264 miljoonaa euroa. Alan nettoinvestoinnit vuonna 2009 olivat 22 miljoonaa euroa, mikä on vain kolmannes aikaisemmasta. Vuonna 2009 alan yritysten poistot olivat investointeja suuremmat. Kuluvana vuonna alan bruttoarvo kuitenkin jo kasvaa, ja myös investoinnit ovat lähteneet käyntiin.

Lisätiedot
toimialapäällikkö Pasi Loukasmäki, Kainuun ELY-keskus, puh. 044 362 5888
tai pasi.loukasmaki(at)ely-keskus.fi

neuvotteleva virkamies Esa Tikkanen, puh. 050 040 5459 tai esa.tikkanen(at)tem.fi

Alkuperäinen artikkeli

Työ- ja elinkeinoministeriön ja ELY-keskuksen tiedote

Elintarvikeyritykset suhtautuvat tulevaisuuteen pääosin luottavaisesti ja kasvuun uskoen. Elintarviketeollisuus kehittää toimintojaan määrätietoisesti. Alan kannattavuus on melko vaatimatonta, mutta vakaata. Tosin erot eri alatoimialojen välillä sekä sisällä ovat suuria. Näin todetaan TEM toimialapalvelun 2.11.2010 Lahdessa julkaisemassa elintarvikealan toimialaraportissa.

Elintarviketeollisuuden toimintaympäristöön ovat viime vuosina vaikuttaneet raaka-aineiden ja muiden tuotannontekijöiden kallistuminen, veromuutokset, kaupan ketjuliiketoiminnan vahvistuminen, julkisten hankintojen keskittyminen ja monimutkaistuminen, sähköistyminen sekä erilaisten vastuullisuus- ja lähiruokanäkökulmien korostuminen. Lisäksi tuonti on lisääntynyt ja kuluttajakäyttäytyminen erilaistunut entisestään.

Muutokset edellyttävät alan yrityksistä jatkuvaa tuottavuuden ja kilpailukyvyn kehittämistä. Kesällä 2010 julkaistiin alan toimijoiden yhteistyönä valmisteltu Kansallinen ruokastrategia, joka viitoittaa koko elintarvikeketjun tulevaisuutta vuoteen 2030 saakka. Tavoitteena on muun muassa varmistaa alan kannattava ja kilpailukykyinen toiminta.

Elintarviketeollisuus on Suomessa pääosin kotimarkkinateollisuutta. Tuotekehityksen on kuitenkin ennakoitava ja reagoitava entistä nopeammin kuluttajien muuttuviin tarpeisiin ja toiveisiin. Suomalaisen elintarviketeollisuuden vahvuus on myös sen monimuotoisuus. Täällä toimii lukuisia pieniä elintarvikeyrityksiä, jotka osaltaan ylläpitävät ruokakulttuuriamme sekä tarjoavat lähiruokaa ja paikallisia erikoisuuksia.

Vienti kiinnostaa yhä enemmän myös pk-yrityksiä yhtenä kasvukeinona. Vientimahdollisuuksia nähdään olevan myös suomalaisen elintarvikealan osaamisessa sekä koneiden, laitteiden tai palveluiden viennissä. Suurimmat elintarvikeyritykset ovat etabloituneet onnistuneesti Itämeren ympäristöön ja Venäjälle. Elintarviketeollisuusliiton jäsenyritysten ulkomaan liiketoimintojen arvo oli vuonna 2009 noin 3,9 miljardia euroa.

Vuonna 2009 elintarviketeollisuutemme viennin arvo oli 1,2 miljardia euroa. Laskua edellisen vuoteen oli noin 15 prosenttia. Osin tämä johtui vaikeutuneista taloudellisista tilanteista tärkeissä vientimaissa. Venäjä (24,7 %) ja Ruotsi (17,4 %) ovat edelleen tärkeimmät vientimaat.

Elintarvikeyritykset suhtautuvat tulevaisuuteen luottavasti. Liikevaihdon kasvuun uskoo 52 % pk-yritysbarometriin 2/2010 vastanneista yrityksistä. Tilausten määrän, kapasiteetin kasvun, tuotekehityspanosten sekä yrittävyyden kannattavuuden uskottiin kohenevan tulevan vuoden aikana. Voimakkaasti kasvuhakuiseksi yritykseksi tunnustautui lähes 14 % ja mahdollisuuksien mukaan kasvavaksi 41 % vastanneista yrityksistä. Tärkeimmiksi kasvukeinoiksi pidettiin myynnin ja markkinoinnin lisäämistä sekä uusien tuotteiden tai palveluiden kehittämistä.

Raportti on osoitteessa www.toimialaraportit.fi

Lisätiedot:

elintarvikealan toimialapäällikkö Leena Hyrylä, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, puh. 040 574 6220 tai leena.hyryla(at)ely-keskus.fi

Alkuperäinen artikkeli

Työ- ja elinkeinoministeriö ja ELY-keskukset tiedottavat

Ympäristöosaamiseen perustuvasta teollisuudesta ja palveluista odotetaan muodostuvan vuosisadan suurin kasvusektori. Suomalaisia kone- ja laitevalmistajia on alalla kuitenkin vielä varsin niukasti. Näin todetaan TEM toimialapalvelun 18.11.2010 Vaasassa julkaisemassa Ympäristöalan koneiden ja laitteiden valmistuksen toimialaraportissa.

Suomen hyvä maine ympäristö- ja huipputeknologian osaajana edistää ympäristöalan koneiden- ja laitteiden vientiä. Aina, kun jossain päin maailmaa laaditaan uutta ympäristöalaan liittyvää lainsäädäntöä, merkitsee se uutta liiketoimintaa joillekin yrityksille. Nämä liiketoimintaympäristön muutokset suomalaisten alan yritysten täytyy osata ennakoida hyvin ja hyödyntää liiketoiminnassaan.

Raportin tarkastelussa on osatoimialoina mukana ilman puhdistus ja analysointi, jäteveden käsittely ja puhdistus, kierrätys, saastuneen maan ja veden puhdistus ja uusiutuva energia sekä energian säästö. Näin rajattuna Suomessa toimi alalla noin 100 yritystä, jotka työllistivät parituhatta ihmistä. Yritysten liikevaihto oli vuonna 2008 noin 750 miljoona euroa.

Toimialan suurimmista yrityksistä moni kuuluu johonkin isompaan yrityskonserniin. Raportin ulkopuolelle onkin jätetty ne yritykset joiden liikevaihdosta suurin osa koostuu muusta kun ympäristöalan koneiden ja laitteiden valmistuksesta.

Kasvavat markkinat kiinnostavat globaalisti monia yrityksiä. Kilpailu markkinoista tulee myös kovenemaan. Alalle tulee globaalisti toimivia yrityksiä, joilla ei perinteisesti ole ympäristöpuolelle koneita ja laitteita tarjolla, mutta jotka tulevat alalle yritysostoin tai kehittämällä omia tuotteita.

Alan yritysten tuotekehitysinvestoinnit ovat olleet Suomessa varsin vähäiset. Noin puolet yrityksistä ei ole tehnyt tuotekehitysinvestointeja juuri lainkaan vuosina 2006–2008. Vain neljäsosa on panostanut tuotekehitykseen enemmän kuin 0,5 % liikevaihdosta.

Tulevaisuudessa tuotteiden kehittämisessä tulisi ottaa huomioon, että ICT:n eri sovellutukset ympäristöalan koneissa ja laitteissa kasvavat voimakkaasti. Myös palveluiden kehittäminen osaksi tuotetta on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Uusien tuotteiden kehittämisryhmät tulisi muodostaa innovatiivisesti perinteisiä tapoja rikkoen ottaen mukaan poikkitieteellistä osaamista. Myös alan kotimainen korkeatasoinen tieteellinen tutkimus tulisi osata hyödyntää.

Merkittävää liikevaihdon kasvattaminen ilman kansainvälistymistä ei ole pitkällä aikavälillä mahdollista. Yrityskoon kasvaessa tulee harkita kansainvälisen pääoman saamista yritykseen ja ulkomaisten tytäryritysten perustamista lähelle markkinoita tai yritysostoja.

Lisätiedot

toimialapäällikkö Erkki Jääskeläinen Hämeen ELY-keskus, puh. 050 434 0186

neuvotteleva virkamies Esa Tikkanen, TEM, puh. 050 040 5459

Katso lisää

Sähköala romahti taantumassa – kasvun odotetaan lähtevän liikkeelle 2011

Työ- ja elinkeinoministeriö ja ELY-keskukset tiedottavat

Sähkö- ja elektroniikkateollisuus romahti taantumassa eniten – liikevaihto on vuoden 1999 tasolla, kun se koko teollisuudessa on tällä hetkellä vuoden 2005 tasoa. Taantuma myös jatkuu toimialalla, kun se muualla on jo väistymässä. Alalla puhtaan teknologian yritykset selviytyivät parhaiten. Sähkölaitteiden valmistuksessa tilanne on parempi. Näin todetaan TEM toimialapalvelun 18.11.2010 Vaasassa julkaisemassa sähkölaitteiden valmistuksen toimialaraportissa.

Sähkölaitteiden valmistuksen toimiala työllistää yli 17 300 henkilöä. Alalla on noin 530 toimipaikkaa. Vuonna 2008 alan liikevaihto oli keskimäärin 582 600 euroa/yritys. Vuonna 2009 tämän arvioidaan laskeneen 11 %. Suurin alakohtainen pudotus tapahtui sähkönjakelu- ja valvontalaitteiden valmistuksessa (-23 %).

Sähkölaitteiden tärkeimpiä vientimaita ovat Saksa (8,1 %), Kiina (7,3 %), Venäjä (7,3 %), Alankomaat (5,6 %) ja Ruotsi (4,9 %). Vuoden 2010 alkupuoliskolla vientiosuuttaan ovat kasvattaneet Turkki, Ruotsi, Irlanti, Venäjä ja Viro.

Vuonna 2011 viennin ennakoidaan kasvavan eniten Kiinaan, Intiaan, Venäjälle, Brasiliaan, Puolaan ja Turkkiin. Turkki on mielenkiintoinen kohdemaa, sillä sen odotetaan kasvavan maailmassa 20 suurimman talouden joukkoon. Turkissa on paljon nuorta työvoimaa ja lähellä useita energialähteitä.

Sähkömoottoreiden, generaattoreiden ja muuntajien valmistuksessa kasvua oli 3,2 %. Toimiala on Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen tärkeimpiä. Niinpä alue ei pudonnutkaan taantumassa niin syvälle kuin muut alueet. Myös alueen työllisyystilanne on paras koko maassa.

Yli viidennes toimialan henkilöstöstä työskentelee Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. Myös alan liikevaihdosta yli viidennes syntyy alueella. Koko viennin luvuissa Pohjanmaa oli vuonna 2009 kakkosena Uudenmaan jälkeen.

Suurimmilla sähkö- ja elektroniikkateollisuuden yrityksillä on suhteellisen hyvä taloudellinen tilanne, kun kasvu lähtee liikkeelle. Yritykset ovat syksyn aikana saaneet jo uusia tilauksia. Vuosille 2011 ja 2012 toimialalla odotetaan vilkkaamman kasvua. Alihankintatyötä tekeville yrityksille on silti edessä vaikeampia aikoja, jos tuotantoa siirtyy laajemmin Aasiaan.

Kasvavia tekniikan alueita toimialalla ovat: terveys- ja hyvinvointi suurten ikäluokkien ikääntymisen takia, turvallisuuteen liittyvä tekniikka, puhdas teknologia, energian säästö, ympäristöä säästävä tuotanto ja palveluiden yhdistäminen tuotteisiin, esimerkiksi kunnossapitopalvelut.

Tulevaisuuteen varaudutaan puhtaan teknologian tuotannolla, joka on vahva kilpailuvaltti ja kehittämisen kohde lähes kaikkialla.

Lisätiedot:

toimialapäällikkö Jorma Höykinpuro, Pohjanmaan ELY-keskus, puh. 050 312 8568

neuvotteleva virkamies Esa Tikkanen, puh. 050 040 5459

Katso lisää

Talouselämä uutisoi viime viikolla, että Osuuskauppa KPO on ostanut Maakunnan Auton liiketoiminnan. Miksi yritys ostaa joskus toisen yrityksen koko liiketoiminnan mutta ei kuitenkaan itse yhtiötä?

Yrityskaupan voi tehdä joko osakkeiden tai liiketoiminnan ostona. Yksi merkittävimmistä eroista käytäntöjen välillä liittyy kaupassa ostajalle siirtyviin vastuisiin.

Jos yhtiön omistus siirtyy, siirtyvät lähtökohtaisesti myös kaikki velvoitteet. Myös sellaiset vastuut voivat siirtyä, joista ostaja ei kaupantekohetkellä tiennyt.

Jos taas oston kohteena on liiketoiminta, kauppasopimuksessa listataan kaikki siirtyvä varallisuus ja vastuut. Mikään sellainen, mitä sopimuksessa erikseen ei ole mainittu, ei siirry ostajalle osana kauppaa.

Ostaja haluaa ostaa liiketoiminnan, myyjä myydä koko osakekannan
Ei siis ihme, että ostaja haluaa tavallisesti ostaa liiketoiminnan ja myyjä myydä koko osakekannan.

Osakekaupan mukana siirtyvät vastuut eivät välttämättä näy kokonaisuudessaan ostettavan yhtiön taseessa. Taseen ulkopuolisia vastuita voivat olla esimerkiksi kirjaamatta jääneet eläkevastuut.

Osakekaupassa siirtyvä vastuu voi olla jopa sellainen, että sen olemassaoloa tai kokoluokkaa kumpikaan kaupan osapuoli ei osaa edes arvioida. Tällaisia ovat esimerkiksi mahdolliset tulevaisuuden korvausvaateet. Mitä jos yritys tietämättään loukkaa toisen toimijan patenttia? Oikeudenkäynnin kustannukset voivat nousta merkittäviksi kaupan kokonaishyötyä arvioitaessa.

Osakekaupassakin ostaja tyypillisesti suojautuu edellä mainituilta riskeiltä sopimalla myyjän kanssa korvausvelvollisuudesta, mikäli yhtiöllä ilmenee vastuista, joista ostaja ei tiennyt. Myyjän kyky maksaa korvauksia voi kuitenkin muuttua ratkaisevasti kaupanteko- ja korvaushetken välillä.

Alkuperäinen artikkeli

Yrityskaupan kohteena voivat olla kohdeyrityksen osakkeet, yhtiöosuudet tai liiketoiminta. Ostaja hankkii täten yleensä tietyn irtaimen ja kiinteän omaisuuden oheistoimintoineen. Kokonaisuus ei aina ole täsmälleen sama, jolla myyjä liiketoimintaansa viimeksi on pyörittänyt.

Omistajanvaihdosta ajatellen yritystoiminnan rakenne saattaa olla epätarkoituksenmukainen.

Omistaja voi haluta myydä koko yrityksen, mutta ostaja on kiinnostunut ostamaan tietyn toiminnallisen kokonaisuuden. Ratkaisu voi olla yritysrakenteen muokkaaminen esimerkiksi liiketoimintasiirron tai jakautumisen avulla. Tällöin kaupan kohteena ei olekaan koko liiketoiminta tai kaikki omaisuus.

Verotukselliset ja juridiset näkökulmat on syytä ottaa huomioon, kun transaktiorakennetta suunnitellaan. Myyntiprosessin strategisten tavoitteiden pitäisi silti ajaa kaiken edelle. Verojen minimoinnin asemasta myyjän tulisi maksimoida myyntihintaa.

Myy sitä, mitä mahdollisimman moni ostaja haluaa ostaa.
On järkevä myydä sitä, mitä mahdollisimman moni ostaja tahtoo ostaa. Paketissa voi toisaalta onnistua myymään kehnonkin liiketoiminnan hyvään hintaan. Taitava myyjä näkee, millainen kokonaisuus luo eniten arvoa.

Ostajat ovat eniten kiinnostuneita selkeistä kokonaisuuksista. Toisinaan näkee myös myyntiprosesseja, joissa myytävä liiketoimintakokonaisuus on paketoitu juuri ennen myyntiä. Tällaista pakettia sanotaan carve-outiksi.

Esimerkki isosta carve-outista on kauppa, jossa Nokia viime heinäkuussa myi langattomien modeemien kehityksensä japanilaiselle Renesas Electronicsille 200 miljoonalla dollarilla.

Ääritapauksessa myytävää liiketoimintaa ei ole koskaan johdettu yhtenä kokonaisuutena ennen yrityskauppaa. Virallisten lukujen asemasta myyntiesite sisältää niin sanottuja pro forma -lukuja. Yrityksen johto ei myöskään välttämättä siirry kaupan kohteen mukana.

Ostajan kannalta carve-outeihin sisältyy paitsi mahdollisuuksia myös riskejä. Yritysoston tekeminen vaatii tavanomaista suurempaa huolellisuutta ja lisätyötä integraation toteuttamisessa. Palkintona voi löytyä piileviä arvoja ja tavanomaista suurempia tuottoja.

Alkuperäinen artikkeli

Jos yritykselle löytyy jatkaja perhepiiristä, hinta pyritään yleensä painamaan mahdollisimman alas tai luopujat jäävät osuudella yritykseen. Kun ostajana on vieras, etsitään hinta, joka johtaa kauppaan, johon molemmat voivat olla jotenkin tyytyväisiä.

Suomen Yrityskauppojen Asko Virén esittelee monia tapoja laskea yrityksen sopivaa myyntihintaa ja varoittaa, mitä lukuja on huomioitava mukaan yrityksen arvoon tai vastaavasti pois kauppahinnasta.

– Kun myyjä miettii, että myi liian halvalla, ja ostaja tuumii, maksoiko liikaa, on hinta ollut aika sopiva, hän heittää nyrkkisäännön.

Erilaisia arvoja

Yritykselle täytyy löytää käypä arvo. Vain pörssiyrityksen markkina-arvo on periaatteessa helppo määritellä, paitsi että kaikki osakkeet eivät ole ostettavissa, ja hinta nousee heti kun joku haluaa ostaa paljon osakkeita.

Tuottoarvo on jo selkeämpi ja siksi pienissä yrityskaupoissa yleisemmin käytetty määritystapa. Kassavirtaan perustuva arvo on yksi tuottoarvon muoto. Lisäksi täytyy lukea oikein tilinpäätöksen tase ja määritellä omaisuuden oikean arvon ja velkojen erotus, eli reaalisubstanssiarvo.

Näitä kaikkia alempi on yleensä vasara-arvo, jonka yrityksestä saa pakkomyyntitilanteessa.

Ostajan ei kannata maksaa taseessa ilmoitetusta liikearvosta, joka on perua edellisen yrittäjän yrityskaupasta. Pitää ajatella, mistä taseen eristä on oikeasti hyötyä ostajalle.

Yrityksen arvoon vaikuttaa myös tuoton varmuus ja kauppahintaan se, myydäänkö yhtiö vai pelkkä liiketoiminta. Yhtiön sijoitusomaisuudelle voi olla vaikea saada rahoitusta.

Yrityksen korvattavuus

Ostajan kannattaa laskea, saako yrityksen perustamalla helpommin kuin ostamalla. Pitää kuitenkin muistaa yrityksen aloittamiseen liittyvät riskit. Jos yrityksessä on jonkinlainen organisaatio, on yleensä jo jotain myytävääkin.

Jos yrittäjällä on motivaatio päästä eroon yrityksestä, on yrityskaupan solmiminen kohtuulliseen hintaa yleensä helpompaa. Jos yritys on erittäin haluttu, voi hinta nousta korkeammaksi kuin yksittäisen ostajan kannalta olisi järkevää.

Yhden yrittäjän osaamisen myyminen on lähes mahdotonta. Ainoa mahdollisuus on opettaa jatkaja niin hyvin, että asiakkaat pysyvät myös kaupan jälkeen. Muuten asiakkaat helposti ajattelevat, että yhtä hyvin he voivat ostaa muualta. Käytännössä jatkajan opettaminen yleensä tarkoittaa, että tämä esimerkiksi otetaan ensin työntekijäksi.

Laskuperusteita

Taseen suurista tutkimus- ja kehitysmenoista ostaja tuskin on valmis maksamaan, jos ne eivät ole johtaneet mihinkään.

Varaukset on keinotekoisesti otettu pois tuloksista, joten ne täytyy lisätä omaan pääomaan.

Vaihto-omaisuudessa saamiset ja rahat ovat helposti oikeita, mutta arvopaperit pitää arvostaa päivän arvoon.

Substanssiarvo on alin, jolla yritys kannattaa myydä, koska omaisuuserät erikseen myymällä saisi saman. Monet pienyhtiöiden kaupat toteutuvat hintatasolla, jossa reaalisubstanssiin on lisätty yhden – kahden vuoden tuotto päälle. Kasvuodotuksia ei yleensä huomioida. Niiden toteutumiseksi jatkajan on joka tapauksessa jatkajan tehtävä työtä.

Näytettyyn liikevoittoon ei voi luottaa monestakaan syystä. Todellinen luku voi esimerkiksi pudota puoleen, kun yrittäjän nostamaton palkka oikaistaan pois tuloksesta. Moni ottaa yhä palkkansa osinkoina kaunistellen näin tuloslukuja. Ostoista osa ei välttämättä kuulu yrityksen toimintaan.

Joku opettaa, että hyvä hintamääritelmä on nettotulos kerrottuna viidellä. Ennen tuon säännön käyttöä on osattava puhdistaa todellinen tulos esille. Lisäksi pitää huomioida laskelmien oikaisujen verovaikutus sekä muun muassa yrityksen velat ja tarpeeton varallisuus.

Varasto ja kalusto

Eräs suunniteltu yrityskauppa peruuntui, kun myyjä sai ohjeen myydä varasto pois loppuunmyynnillä. Loppuunmyynti päättyi, mutta halpa maine ja tuottoisa asiakasvirta jäivät, eikä yrityksen myynti ollutkaan enää houkuttelevaa.

Myyjä haluaa varastosta täyden arvon, mutta konsultin ohje ostajalle on, että kaikki kaksi vuotta varastossa myymättä ollut pitää laskea vähintään puoleen arvoon ja kolme vuotta seissyt tavara on arvostettava nollaksi. Eivät rahoittajatkaan suostu ylisuuren varaston ostoon. Loppuun ajetuilla koneilla ja kalustolla ei myöskään ole arvoa, vaikka yritys tuottaisi hyvin, koska heti pitäisi investoida. Konepajan konekannan voi laskea hintaan, jolla konekauppias sen ostaisi. Tasearvo on harvoin sopiva.

Kiinteistöistä voidaan saada reaalinen arvio, mutta siinäkin on mietittävä, saako rakennuksesta myytäessä kuitenkaan ihan arvion mukaisesti.

Tuottoa palkaksikin

Tulosluvut kertovat vain historiasta taaksepäin. Ostajan täytyy ennustaa tulevaa ja laskea maksettava hinta lopulta sen mukaan, että lainan takaisinmaksuajalla riittää rahaa myös omaan ja työntekijöiden palkkoihin. Yleensä lasketaan, että noin neljän vuoden takaisinmaksuajalla pitää jäädä myös ylimääräistä kassavirtaa.

Korkotaso on nyt matalalla, mutta ennuste on nouseva, joten korot on osattava laskea väljästi hintaan mukaan. Myös omalle rahoitukselle on laskettava korko.

Jos ostokohteen tiloja ei pystytä ostamaan kaupan mukana, on muistettava lisätä jatkajan kuluihin tulevat vuokrat.

Ei ole itsestään selvää, että sopimukset jatkuvat. Melkein kaikista löytyy joku pykälä, että päämiehellä on oikeus sanoa sopimus irti omistajanvaihdostilanteessa.

Jos myyjä rahoittaa kauppahintaa, sitä on helpompi saada ylöspäin. Muuten ylihintaa maksetaan vain hyvin halutuista yrityksistä ja ilman ulkopuolista rahoitusta.

Rahoittaja on helpointa saada yritykselle, jossa on suuri kassavirta. Liiketoimintakaupassa täytyy kokonaisrahoitukseen lisätä kauppahinnan päälle vielä noin kahden kuukauden kuluja vastaava käyttöpääomarahoitus.

Luottamus

Jos rahoittaja ei luota jatkajaan, sitä harvoin sanotaan suoraan. Kielteinen rahoituspäätös selitellään erilaisilla syillä.

Mitä enemmän myyjä joutuu selittelemään, sitä enemmän kaupassa on epävarmuutta, joka painaa kauppahintaa alhaisemmaksi. Kauppahinnan perusteluissa ollaan kovemmalla pohjalla, jos kirjanpito näyttää yksinkertaiselta ja yhtiön asiat selviävät tarkasti dokumenteista.

Asko Virén toteaa, että jokainen yritys on yksilö. Oikea hinta löytyy vasta neuvotteluissa, joissa parhaimmillaan syntyy molemminpuolinen luottamus.

Teksti: Auli Kousa

Lue alkuperäinen artikkeli kuvineen tahtomedian sivuilta.

Yritysten euromääräinen arvo on viidessä vuodessa kasvanut nopeimmin koulutus- ja rakennusaloilla. Taantuma leikkasi suomalaisyritysten arvosta 12 prosenttia, mutta ne selvisivät kriisistä paremmin kuin ruotsalaiset kilpailijansa.

Vuosina 2006-2010 koulutusalan yritysten arvo on kasvanut peräti 74 prosenttia, kertoo Suomen Asiakastieto Oy:n tuore tutkimus. Tutkimuksessa käy myös ilmi, että toimialojen sisällä alueelliset erot ovat huomattavia. Esimerkiksi koulutusalalla länsisuomalaisten yritysten arvo on lähes kaksinkertaistunut, kun taas Oulun seudulla alan yritysten arvosta on hävinnyt 6 prosenttia.

Pitkäjänteisen työn merkitys korostuu tutkimuksen mukaan rakennusalalla, joka on kärsinyt kilpailua vääristävästä kertakäyttöyritystoiminnasta ja harmaasta taloudesta. Siitä huolimatta toimintansa vakiinnuttaneiden rakennusyritysten arvo on viidessä vuodessa kasvanut 57 prosentilla. Rakennusalalla taantuma näyttää keskeyttäneen arvonnousun vain vuodeksi, mutta ei kääntänyt sitä laskuun.

Taantuma söi yli kymmenyksen yritysten arvosta

Pitkään tasaisena jatkunut yritysten arvonnousu koki kolauksen vuonna 2008, kun yritysten arvosta katosi peräti 12 prosenttia. Taantuman aiheuttama lasku jäi kuitenkin vuoden mittaiseksi ja kasvu-ura on saavutettu tämän jälkeen lähes kaikilla toimialoilla. Tutkimuksen mukaan tyypillisen suomalaisyrityksen arvo on viidessä vuodessa kasvanut 26 prosentilla ja on tällä hetkellä noin 330 000 euroa.

2000-luvulla suomalaisten yritysten tulokset ovat kokonaisuutena tarkastellen olleet erittäin hyviä. Liiketoiminnasta syntyneillä voitoilla on vahvistettu taseita, mikä puolestaan on nostanut yritysten arvoa ja parantanut niiden kykyä selvitä taantumasta. Asiakastiedon tutkimuksen mukaan suomalaisyritykset kestivätkin taantuman paremmin kuin ruotsalaiset kilpailijansa, joiden arvosta leikkaantui vuonna 2008 peräti 37 prosenttia.

Asiakastieto tutki euromääräisen arvon muutosta vuosina 2006-2010 yli 30 000 suomalaisyrityksessä.

Tieto on yrityskaupan suola – monet yrittäjät jakavat sitä ostajaehdokkaille liikaa ja toiset liian vähän.

Harva yritystään myyvä yrittäjä tekee firmastaan kunnon esittelymateriaalin. Jokaisella yrityksellä on esitteitä tuotteista ja palveluista, mutta ostajaa kiinnostava tieto yrityksestä on vain yrittäjän omassa päässä.
”Tiedon jalostaminen esittelykelpoiseksi on niin iso ponnistus, että useimmat jättävät sen tekemättä. Pahimmillaan se on kaupanteon este,” sanoo toimitusjohtaja Juha Rantanen Suomen Yrityskaupat Oy:stä.
Ostajaa kiinnostavat yrityksen tuotteiden lisäksi asiakkaat, markkinat, kilpailijat ja monet muut tulevaisuudesta kertovat asiat. Yrityskauppatilanteessa onkin leveä näkökulmakuilu. Myyjä myy menneisyyttä, mutta ostaja ostaa tulevaisuutta.
Myyjän kannattaa pysyä tiedottamisessa myös kaidalla tiellä, sillä harhaan johtava tieto on vienyt myyjiä jopa käräjille. Yritystä esittelevää materiaalia ei tehdä kuitenkaan pelkästään ostajaa varten. Rahoittajat ovat yhtä kiinnostuneita yrityksen tulevaisuudesta kuin ostajat. Vain suuret yritykset selviävät pienten yritysten ostamisesta omin avuin. Muut tarvitsevat rahoittajan tukea.

”Myyjän ei kannata kuvitella, että hän tekee kaupan vain ostajan kanssa. Hänen pitää toimia niin, että ostaja saa lainaa,” sanoo Rantanen ja muistuttaa, että asunnonostoon saa huomattavasti helpommin rahoituksen kuin samankokoiseen yrityskauppaan.

Tiedon ajoitus on tärkeää

Monimutkaiseksi tiedon jakamisen tekee se, että yrittäjän täytyy antaa ostajalle riittävästi tietoa, mutta ei kuitenkaan liikaa. Myyjän täytyykin miettiä tarkkaan, mitä tietoa voi jakaa missäkin vaiheessa. Esimerkiksi kriittistä asiakashinnoittelua ei missään nimessä saa antaa liian aikaisin.
”Myyjän täytyy tehdä ajoissa salassapitosopimus potentiaalisten ostajien kanssa. Tämä on vaarallinen vaihe, sillä jos sopimukset jää tekemättä, voi tapahtua yllättäviä asioita,” muistuttaa Rantanen.

Joskus esimerkiksi jonkin toimialan yrityksistä rypästä kokoava sijoittaja saattaa käydä neuvotteluita monen yrittäjän kanssa. Jos ostaja saa näissä neuvotteluissa paljon salaista tietoa ja jättää ostamatta yrityksen, huomaa yrittäjä jakaneensa uudelle kilpailijalle paljon tärkeää tietoa.
Salaisella myynnillä monta etua
Aivan alussa yrittäjä joutuu tekemään valinnan avoimen ja salaisen myynnin välillä. Avoimen myynnin etu on siinä, että potentiaaliset ostajat saavat yhtaikaa tiedon asiasta. Suuren ostajajoukon houkuttelu on myyjälle etu, sillä sama yritys voi olla hyvin eriarvoinen eri ostajille.
”Ostaja pohti aina, mitä minä voisin tehdä tällä yrityksellä. Joku voi tehdä paljon ja toinen vähemmän. Siksi hintatarjoukset voivat poiketa toisistaan kymmeniä prosentteja,” sanoo Rantanen.

Jos ostaja on saman alan vakavarainen yritys, voi ostaja saada synergiahyötyjä, jotka mahdollistavat kovemman hinnan. Velkarahalla liikkeellä oleva yksityishenkilö ei saa vastaavia hyötyjä, vaan joutuu lisäksi maksamaan rahoituksesta kovemman hinnan. Siksi ensimmäinen puhelinsoitto ei ole aina se paras.

Toisaalta julkinen myynti voi synnyttää yrittäjälle ikävän tilanteen. Tieto myynnistä saattaa karkottaa asiakkaita, synnyttää levottomuutta henkilökunnan keskuudessa ja viedä yrittäjän aikaa toiminnan vetämiseltä. Vaikka yrittäjä onkin tehnyt luopumispäätöksen, ei hän voi lopettaa toiminnan kehittämistä. Lisäksi julkinen tieto myynnistä on haitaksi, jos yritys ei menekään kaupaksi.
”Silloin uusi myyntityö on vaikeampi aloittaa myöhemmin, jos tiedetään, että julkisessa myynnissä ollut yritys ei mennyt kaupaksi,” sanoo Rantanen.
Kuvateksti: Moni myyjä pitää verotusta kaupan esteenä, mutta todellisuudessa ostajan rahoituksen järjestäminen on paljon suurempi haaste kuin myyjän verojen optimointi, sanoo toimitusjohtaja Juha Rantanen, Suomen Yrityskaupat.

10 kysymystä myyjälle itselleen
· Onko myyminen nyt järkevin valinta?
· Miten kevennän tasetta kauppahinnan alentamiseksi?
· Julkinen vai salainen myynti?
· Myynkö itse vai etsinkö ammattiapua?
· Mitä tietoa ostaja tarvitsee?
· Mitä tietoa voin luovuttaa?
· Miten helpotan ostajan asemaa?
· Mikä on verotuksellisesti edullisinta?
· Haluaako ostaja yrityksen vai liiketoiminnan?
· Mitä teen itse myymisen jälkeen?

KL Ke 8. syyskuuta 2010 p.12
Risto Pennanen